Alumiinifolioteipin lämmönjohtavuus määräytyy ensisijaisesti alumiinifolion substraatin, käytetyn liiman tyypin ja tuotteen yleisen rakenteen mukaan. Alumiinifoliolla itsessään on korkea lämmönjohtavuus-tyypillisesti noin 200 W/(m·K)-, mikä mahdollistaa nopean lämmönsiirron. Lisäksi sen pinta tarjoaa vahvan lämmönheijastavuuden, mikä vähentää säteilylämmönsiirtoa ja tarjoaa siten etuja lämmöneristys- ja lämmönhallintasovelluksissa.

Liimakerroksen läsnäolo tarkoittaa kuitenkin, että nauhan yleinen lämmönjohtavuus on alhaisempi kuin puhtaan alumiinin. Vaikka tavallisen alumiinifolioteipin yleinen lämmönjohtavuus vaihtelee rakenteen ja paksuuden mukaan, se on yleensä välillä 1-10 W/(m·K). Teipit, joissa käytetään lämpöä johtavia liimoja tai erikoiskomposiittirakenteita, tarjoavat paremman lämpösuorituskyvyn ja täyttävät vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi sähkökomponenttien lämmönpoistoa ja lämmönhallintamateriaalien kiinnitystä.

Käytännössä alumiinifolioteipin tehokkuus ei riipu pelkästään lämmönjohtavuudesta vaan myös tartuntalaadusta, kosketuspinta-alasta, materiaalin paksuudesta ja käyttöympäristöstä. Ilmastoinnin eristyksen ja putkien tiivistämisen kaltaisissa sovelluksissa teippiä arvostetaan ensisijaisesti sen lämmöneristyksen, kosteudenkestävyyden ja lämpöä{2}}heijastavien ominaisuuksien vuoksi. päinvastoin elektroniikkaalalla painopiste siirtyy lämmönjohtavuuteen, sähkönjohtavuuteen ja sähkömagneettisiin suojausominaisuuksiin. Siksi alumiinifolioteipin valinnan tulee perustua erityiseen käyttötarkoitukseen ja tuotteen teknisiin ominaisuuksiin.